Vaarallisen työn lisää?

 Housujen ompelu ei ihan vielä ole minun juttuni. Kaavoitus on aivonystyröitä vaivaavaa, ompelu käy hitaahkosti ja ompelujärjestystä pitää miettiä pitkän kaavan mukaan. Asiaa tietysti on mutkistanut se, että tällä kertaa halusin housuihin pitsikoristeet ja lopulta myös piilovetoketjun. Housuja on tarkoitus käyttää Kevätkuu-näytöksessä kuluvan kuun lopulla.

Mikään näissä housuissa ei ole sujunut helpointa tietä. Kangas piti hakea puolentoistasadan kilometrin päästä, ja kankaanhakureissuun meni suurin osa päivästä. No enhän tietenkään lähtenyt tien päälle pelkästään housukankaan takia, joten retki oli kyllä varsin kannattava matkan pituudesta huolimatta. 

Uusia työmenetelmiäkin piti opiskella tätä hanketta varten, sillä pitsin irrotus kankaasta kuvioksi käy helpoimmin kuumalla kolvilla. Nyt on sitäkin opeteltu, ja taito tarpeelliseksi havaittu - sitä paitsi olen taas saanut uuden rakkaan työkalun; niitä tuntuu kertyvän tasaiseen tahtiin ruuvimeisselisarjasta sähkökolviin.

Ja se vaarallisen työn lisä: loppusilausta ommellessani repäisin kymmensenttisen naarmun reiteen. Naarmu vuosi kuin "pistetty sika", eikä talosta tietnkään löytynyt riittävän suurta laastaria. Näiden pöksyjen on syytä tehdä säväys tanssiyleisöön, sillä niiden eteen on totisesti nähty vaivaa ;) <3 !

    

                                                    

                                                          Tässä pieni vilaus uusimmasta tuotteesta.

Opettele tervaamaan!

 Haluatko firman menestyvän? 

No olipa kysymys - tietty :o !

Paras alkaa mainospuuhiin sitten vaan... Ja sehän on kuin tervaa joisi, eikö sitä niin sanota? Paitsi että terva on hyödyllistä erilaisissa yhteyksissä, ja tuoksuu sitä paitsi hyvältä, joten tervaamaan!

Yllättäen tervaus olikin aika kivaa! Kuva kuvassa: Jarno Urmas, Logo: A. Toivonen.

Ompelijakoulutus päättyi, ja untuvikko-ompelijat lensivät maailmalle. Eivät jääneet laakereillaan loikomaan, vaan perustivat yrityksiä. Ja koulu, Suomen Yrittäjäopisto, innostui: "Tästähän saa jutun juurta!" 

Juttu kuin juttu menee paremmin kaupaksi kuvien kera, joten meistä untuvikoista pitäisi saada myös työhön liittyvä edustuskuva. Kukapas tähän hätään minusta kuvan nappaisi ompelupuuhissa, joten pakko keksiä toinen ratkaisu. Yöllä asiaa pyöriteltyäni (silloin parhaat ideat tulevat mieleen) tulin siihen tulokseen, että koska puolet duunistani on olla tanssija ja omien asujeni mannekiini, menköön tarjolle toisen nappaama esiintymiskuva omatekoisessa asussa. Logokin siihen piti saada sijoitettua, joten Lapsi ja leikki -yhdistelmällä kokeilin sijoittelua jos toistakin. Ja sitten löysin Photoshopin efektilelulaatikon. Yllättäen mainoksen teko olikin kivaa!

Tanssinäytöstä tekemässä

 Kevätkuu tulee! Valmista pitäisi tulla myös. Ja tiedoksi lukijalle: kyse on tanssinäytöksestä!

Kevätkuussa tanssitaan! Kuva: A toivonen.

Syytä juhlaan

MDS täytti hohdokkaat 15 vuotta elokuussa 2020. Juhlittaman piti, oikein serenadin kera - vaan sitten iski Iso-K, ja maailma meni kiinni. Ei tullut näytöstä, ei juhlaa, eikä kuutamotansseja.

    Peruuntuneen Moonlight Serenade -näytöksen juliste. Kuvat: Harri Paavola ja A. Toivonen.

Aika kului. Tupsahti vuosilukumittariin lukema 2022. Se tarkoittaa, että Anu - siis minä - on tanssinut itämaista pyöreät 30 vuotta. Siinä on aihetta poksauttaa skumppapullo poikineen, eli otetaanpas uusi yritys juhlanäytösten suhteen. 

Tarvitaan aika ja paikka...

Siis metsäsätämään. Koska Iso-K alkaa tätä kirjoitettaessa hieman vetäytyä, joka ikinen tapahtumajärjestäjä iskee esityspaikkojen ja kalenterin kimppuun kuin sika siihen paljonpuhuttuun limppuun: soveliaat foorumit ja illat ovat kortilla. Useammasta paikasta tiedusteltuani löysin kuin löysinkin sopivan esitystilan.  Ajankohdan valintakin oli äärimmäisen yksinkertaista, sillä tulevan näytöksen ilta oli ainoa tideustelemistani ajankohdista, joka oli vielä vielä vapaana. Siis juhlimme perjantai-iltana 27.5. Sopii hyvin!

Mainostus

Olen viime aikoina törmännyt valtavan usein erilaisiin markkinointia käsitteleviin mainoksiin ja juttuihin. Olen siis hyvin tietoinen asian merkityksestä, mutta valitettavasti tee-se-itse -budjetilla toimivana joudun tämänkin mutelikon rämpimään ihan itse. Tai saan tehdä niin, mistä vinkkelistä sitten haluankin asiaa tarkastella! Voihan olla, että itse tehden saan aikaan vain välttävän tasoisia kaupallisia tiedotteita, mutta asiakkaan ja toteuttajan yhteistyö on taatusti saumatonta, ja kommunikaatio toimii ensiluokkaisesti. Lopputulokseenkin tilaaja on yleensä ollut tyytyväinen.

Pienet tekniset nyanssit, kuten tietokoneen ja tulostimen keskinäinen kommunikaatio saattavat aiheuttaa jonkin verran ylimääräistä työtä, kun näytöllä ihastellut värit tulostuvat kovin erilaisina paperille. Onneksi olen aika haka sovittelussa (pun definitely intended)!

Markkinointimateriaalikokeiluja. Kuvat kuvassa: Harri Paavola ja A. Toivonen.

Kevätkuu

Toukokuussa siis poksahtaa korkki skumppapullosta. Sitä ennen pitää vielä koota esiintyjät, valmistella omat tanssit, mahdollisesti tehdä muutama asu, koota musiikit ja toimittaa ne  ääniteknikko Kimmo Myllyojalle  (KM Soundcheck / Poppikone.com ), suunnitella esiintymisjärjestys, miettiä lavakoristeet... ja tuhat muuta isoa ja pientä asiaa. Eipä tule aika pitkäksi tänä keväänä! Jippii!

Lopputuote on ihailtavissa perjantaina 27.5. Raision pääkirjaston Martinsalissa. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Yksi Kevätkuun julisteversioista. Kuvat: Harri Paavola ja A. Toivonen. 

 Nettisivukatastrofi

Aina sattuu ja tapahtuu, kun Anu alkaa leikkiä nettiasioiden kanssa.

Tehtävä: nettisivujen uudistus.

Toteutustapa: tee-se-itse.

Toteutusaikataulu: heti-kun-kykenet-mutta-ole-kärsivällinen.

Aloitin uusien sivujen suunnittelun, koska vanhat - vaikka ihanat ja värikkäät - eivät sisältäneet  kaikkea tarvittavaa tietoa, eikä edellisten sivujen tekijä ollut enää käytettävissä tehtävään. Koronan takia budjetti oli nollassa, eli ainoa todellinen vaihtoehto oli ryhtyä itse tuumimaan ja toteuttamaan. Eihän sen nyt pitäisi olla niin kovin hankalaa, kun muutkin kerran...

Löysin hyvän kurssin aiheesta "Miten toteutan omat sivut WordPressillä" - suositus Miia Kuismalle (https://miiakuisma.fi/), joka oli rakentanut selkeän ja helppotajuisen opastuksen aiheesta. On ainoastaan oma vikani, että sivujen toteutus vei kauan (puoli vuotta), sillä suoraan sanottuna olen nettitumpelo, ja samalle ajanjaksolle osui mm. ompelijanopintojen viimeinen jakso.

Kun sivurakenne oli mielestäni valmis, koitin ladata luomukseni nettihotelliin. No ei onnistu, on liian iso tiedosto, sanoi kone. Siispä tiivistämään. Muutaman (lue:monen!) tiivistyskierroksen ja siirtoyrityksen jälkeen alkoi usko pettää: kun ei osaa niin ei osaa. Kuvat olin jo pienentänyt minimiin (ja vähän allekin), ja kieltämättä runsaasta välilehtivalikoimastakin olin saanut karsituksi todella monta - ja sittenkään ei tärpännyt.

Erilaisista lisäosista löytyi viimein sopiva, jonka avulla sain yhä hieman liian suuren paketin ladattua hotelliin. YAY! Mutta kauhistuksen kak**'nen kanahäkki - koko sivusto ja sen sisältö oli supistunut vain yhteen WP:n sivuun "Hello World - just another WP site". Kaikki tieto oli haipunut jonnekin eetteriin!

Kuten jo aiemmassa postauksessa tuli mainittua, minulla on komea ääni, kun päästän sen valloilleen. Jälleen kävi niin, mutta tällä kertaa en paljasta sisältöä, vaan sensuroin sen säilyttääkseni edes jonkinlaisen sivistyneen ihmisen maineen. Sanonpahan vaan, että tekstiä tuli tuutin täydeltä.

Pyysin apua Miialta, ja hänen neuvoillaan ja esi-isiltä perityllä sitkeydellä yritin, yritin ja yritin...

Juuri kun olin luovuttamassa, yritin vielä kerran. Ja nyt nettisivut ovat siellä missä pitää. Tervetuloa uusituille MDS:n ja RA-ompelimon sivuille!

Kuva kuvassa: Jarno Urmas

 JUST MUN NÄKÖNEN TAKKI

Ompelijan työ on asiakaspalvelua. Jo mittoja otettaessa mennään iholle, eikä kanssakäyminen työn edetessä siitä juuri etäänny. Näyttötyötä tehdessä iloni oli tehdä takki kaverille, joten sovitustilaisuudet ja muu kanssakäyminen sujuvat iloisen rupattelun merkeissä. Työilmapiiri ei tästä juuri parane!

Asiakas on aina kuningatar, ja hänen tyytyväisyytensä on sekä lähtökohta ja että tavoite. Mikään ei taida antaa parempia fiiliksiä, kuin onnellinen uuden vaatteen omistaja, joka säteilee kilpaa tuliterän vaatteen kanssa. "Just mun näkönen" on musiikkia korville ja antaa virtaa elämään!

 Sovittelua

Jotta vaate istuisi optimaalisesti, se joutuu käymään läpi sovituskoetoksen. Sovituskertoja tarvitaan yleensä useita, joten sovitellessa ehtii jutella yhtä ja toista. Hauskan juttutuokion lisäksi sovitustilanne saattaa muodostua myös hikiseksi sekä mallille että ompelijalle -  varsinkin, kun kyse on paksusta talvitakista.

Ensimmäinen lähikontakti uuteen vaatteeseen tulee koekappalevaiheessa, kun tarkistetaan tuliterän kaava-aihion sopivuus. Tässä vaiheessa malli saattaa kuvitella katsovansa peilistä neulatyynyä. Kannattaa myös muistaa, että tämän työvaiheen ulkonäkö ei välttämättä muistuta aiottua vaatekappaletta kuin etäisesti...

 

                                                               Neulatyynyvaihe.

Tämän jälkeen päästään suunnittelemaan varsinaista toivottua vaatekappaletta. Mallipiirrokset ja toivelistat tulee käytyä läpi. Viimeistään nyt kannattaa myös ottaa mukaan sopivaa kuvallista materiaalia inspiraation lähteeksi.

Kakkossovituksessa kokeillaankin jo sitten suunnitellun ja muokatun kaavan perusteella koottua luomusta, josta saattaa saada varsin tarkankin tuntuman toiveidensa vaatteeseen. Kun tämä aihio on sopivaksi havaittu, pääsee ompelija käsiksi "siihen oikeaan" materiaaliin. Ja kuten arvata saattaa, myös tästä rakentuvaa vaatetta pitää kokeilla, jotta varmistutaan kaiken olevan juuri oikeilla kohdilla.

                                            Ensimmäinen lähikontakti: ennen kaulusta ja taskuja.

Ja kun on kerran päästy sovitusvauhtiin, mennään samalla faartilla edelleen!

    

                                                 Mahdollisesti kalkkiviivoilla: kaulukset ja taskut paikallaan, vuori mukana                                                                      vaikkakin irrallaan, ja nappien paikkoja tutkaillaan.

Jos kaikki sujuu sutjakkaasti, seuraavalla tapaamiskerralla asiakas saattaa saada käsiinsä jo valmiin vaatteen. Jos tie ei ole aivan niin mutkaton, lähikontaktia vaateraakileeseen saattaa joutua ottamaan vielä pari ylimääräistä bonussovituskertaa ennen maalinauhaa.

Mittatilausvaatteen valmistus on siis asiakkaan ja ompelijan yhteisponnistusten tulos. Vaan hyvän asian eteen kannattakin nähdä vähän ylimääräistä vaivaa!

 Leikkausuutisia

Olin levittäytynyt kankaineni ja kaavoineni olohuoneen lattialle. Kaavojen asettelu oli vielä vähän kesken, kun ovikello soi. Oven takana pääsyä huusholliin vaati taloyhtiössä hiljattain tehdyn patteriremontin jäljiltä lämpötilatarkistuksia tekevä nuorehko mieshenkilö. Eipä siinä mitään, sekin homma oli tehtävä, joten mösjöö pääsi mittalaitteineen duuniin. Vaan avot! Sumeilematta ja silmää räpäyttämättä kyseinen herra talsi suoraan kankaiden ja kaavojen yli - putkinäkö taisi olla päällä, kun missään vaiheessa etenemisvauhti ei edes hidastunut hänen suunnistaessaan lämpöpatteria kohti. 

Minulta pääsi sanaton karjahdus - ja voin vakuuttaa, että komentoääneni on kuuluva. Tyypin kunniaksi on sanottava, että hän hyppäsi varsin liukkaasti sivuun, ja jopa pahoitteli tapahtunutta. Sanoin siihen ainoastaan, ettei se (lue: kangas kaavoineen) ole matto.

Kaikki hyvin lopulta, mutta entä jos herra olisi repinyt kaavani (uniikit ja suurella vaivalla piirretyt)? Sen tiedän, että minä olisin repinyt pelihousuni aika pieniksi suikaleiksi. Vaan tällä kertaa ainakin kävi tuuri. Loppupäätelmänä voin sanoa, että uskon kyseisen miehen eläneen taloudessa, jossa kukaan ei ompele yhtään mitään, koska kaavojen ja tilanteen tunnistus ei ihan onnistunut. Ensi kerralla luulisin onnistuvan ;)!

Kaavoja paperilla - tai kankaalla :).