Sovittelua
Jotta vaate istuisi optimaalisesti, se joutuu käymään läpi sovituskoetoksen. Sovituskertoja tarvitaan yleensä useita, joten sovitellessa ehtii jutella yhtä ja toista. Hauskan juttutuokion lisäksi sovitustilanne saattaa muodostua myös hikiseksi sekä mallille että ompelijalle - varsinkin, kun kyse on paksusta talvitakista.
Ensimmäinen lähikontakti uuteen vaatteeseen tulee koekappalevaiheessa, kun tarkistetaan tuliterän kaava-aihion sopivuus. Tässä vaiheessa malli saattaa kuvitella katsovansa peilistä neulatyynyä. Kannattaa myös muistaa, että tämän työvaiheen ulkonäkö ei välttämättä muistuta aiottua vaatekappaletta kuin etäisesti...
Neulatyynyvaihe.
Tämän jälkeen päästään suunnittelemaan varsinaista toivottua vaatekappaletta. Mallipiirrokset ja toivelistat tulee käytyä läpi. Viimeistään nyt kannattaa myös ottaa mukaan sopivaa kuvallista materiaalia inspiraation lähteeksi.
Kakkossovituksessa kokeillaankin jo sitten suunnitellun ja muokatun kaavan perusteella koottua luomusta, josta saattaa saada varsin tarkankin tuntuman toiveidensa vaatteeseen. Kun tämä aihio on sopivaksi havaittu, pääsee ompelija käsiksi "siihen oikeaan" materiaaliin. Ja kuten arvata saattaa, myös tästä rakentuvaa vaatetta pitää kokeilla, jotta varmistutaan kaiken olevan juuri oikeilla kohdilla.
Ensimmäinen lähikontakti: ennen kaulusta ja taskuja.
Ja kun on kerran päästy sovitusvauhtiin, mennään samalla faartilla edelleen!
Mahdollisesti kalkkiviivoilla: kaulukset ja taskut paikallaan, vuori mukana vaikkakin irrallaan, ja nappien paikkoja tutkaillaan.
Jos kaikki sujuu sutjakkaasti, seuraavalla tapaamiskerralla asiakas saattaa saada käsiinsä jo valmiin vaatteen. Jos tie ei ole aivan niin mutkaton, lähikontaktia vaateraakileeseen saattaa joutua ottamaan vielä pari ylimääräistä bonussovituskertaa ennen maalinauhaa.
Mittatilausvaatteen valmistus on siis asiakkaan ja ompelijan yhteisponnistusten tulos. Vaan hyvän asian eteen kannattakin nähdä vähän ylimääräistä vaivaa!
