Kesätyö

 Aurinkovärjäys on - no - värikästä puuhaa, mutta auringostakin on apua! Kesällä aurinkoa riittää. Tässä katsaus värjääjän työpäivään.

Valmistele hyvin

Hyvin suunniteltu on joskus enemmänkin kuin puoleksi tehty. Koska työskentelen päljon kotona, eikä käytössäni ole suurta tilaa, on värjäyshommat jo suttuisuutensakin puolesta parasta tehdä ulkosalla. Valmistelu ja loppusiivous tuottavat yhdessä kohtuullista jumppaa vastaavan tuloksen, sillä värjäysalusta (suuri muovimatto) pitää kantaa ulos ja sisään - mikä käy hyvin punttitreenistä. Tämän lisäksi tulee venytyksiä, kun pitää levittää maton päälle vielä toinen suuri muovi.

Värjättävät kankaat pitää mitata ja leikata/repiä pakasta, ja värit sekoittaa. Venyttelyä tulee lisää, kun kankaat kiinnitetään muoviin, jotta ne eivät lentäisi tuulen mukana ties minne (toki tässä saisi juoksulenkkiä, mutta jätetään se nyt kuitenkin väliin).

Taiteellinen osuus

Pidän väreistä, mikä näkyy tekstiileissäni. Monivärinen on usein mielestäni yksiväristä mukavampi, joten sudin reippaasti useaa väriä kostutetuille kankaille - coretreeniä saan kurottellessani suti kourassa metrin sinne, toisen tänne. 

Värin jälkeen asetellaan "varjot" kankaalle - lisää kurottelua. Tänä kesänä olen joutunut käyttämään painoja lehtien päällä, koska tuuli on osallistunut leikkisästi luomisprosessiin. Pikku- ja vähän isompiakin kiviä sekä laatikoissa lojuneita mitaleita on kiva käyttää puntteina.

                                        Suvun vanhat palkintomitalit sopivat painoiksi.

Odottelua

Sitten odotellaan - ja odotellaan vielä vähän lisää: että ei tuule, että aurinko paistaa, että ei sada, että kangas kuivuu. Tähän kuluu juuri niin kauan kuin siihen kuluu, eikä asiaan voi vaikuttaa. Paitsi jos alkaa sataa, kun sääennuste ei pitänytkään paikkaansa. Silloin tulee vipinää kinttuun, koska kankaat pitää saada sisälle, mieluummin salamaa nopeammin. Ja bonuksena saat lisää satunnaisuutta kankaan kuviointiin, pisaroilla kun on oma käsityksensä siitä, mikä näyttää kivalta!

Kokeiluja

Uuttakin on kiva kokeilla. Siihen on tänä kesänä soveltunut niin kovin ajankohtainen lupiini. Ajattelin varjomenetelmän ohella koittaa ihan sudilla maalausta. Kuten yleensäkin, ensimmäinen koe harvoin tuottaa haluttua tulosta. Tällä kertaa kolmas kerta sanoi toden, ja uskon nyt löytäneeni Lupiininiitylle oikean menetelmän.

Lupiinin lehdet saivat seurakseen sudilla maalattuja kukkia. Myös nämä lehdet tarvitsivat tuulisena päivänä lisäpainoa!

Välineurheilua

Tarvitaan värjäysalusta - on.

Tarvitaan värit - löytyy.

Tarvitaan sudit - jep.

Tarvitaan kangasta ja varjot - juu, on.

Tarvitaan kärsivällisyyttä - no sitäkin löytyy.

Ja sitten tarvitaan välinehuoltoa. No pakko mikä pakko: pese sudit, pese muovit, pese matto...

Seuraavaksi tartutaan silitysrautaan. Joka ainoa kangaspala on silitettävä värin kiinnittämiseksi. Koska olen toistaiseksi värjännyt lähinnä tyynyliinoja, olen käyttänyt koko lailla aikaa silityslaudan ääressä: tarvitaan tietty minuuttimäärä lämpöä joka neliösentille, jotta väri pysyy siinä mihin se on sudittu. Lauta on liinaa pienempi, joten yksi liina tarvitsee neljä silityserää. Sillitys ei ole mikään pikamatka, vaan ennemminkin maraton!

                                    Nurjalta puolelta. Uusi silitysrautani on muuten eri kiva peli!

Liukuhihnaltako?

Olen tällä kertaa jättänyt ompelutyöt toistaiseksi tekemättä, teen ne jossain vaiheessa sarjatuotantona. Milloinkahan siihen ehdin? Joka tapauksessa uskon säästäväni siinä hitusen aikaa, vaikka tässä vaiheessa liina-aihioiden rulla tuijottaakin minua syyttävästi.

Ja tekevälle sattuu...

Mikään ei tietenkään mene kuten - hmm, no tiedätte missä. Vettä tulee kankaalle liikaa, jolloin värit sekoittuvat toisiinsa ajateltua tehokkaammin. Maalaat liian märälle kankaalle, jolloin väri leviää aikomaasi enemmän. Kangas kuivuu hitaammin, kuin luulit - taas värit käyttäytyvät ennakoimattomalla tavalla. Luonto osallistuu värjäysprosessiin lennättämällä varjoja pois paikaltaan, sirottelemalla puiden siemeniä kankaalle yllättäviin paikkoihin, pirskottamalla pisaroita väreille...

                  Joskus voi käydä näinkin: vesi valuu, ja vie värit mennessään odottamattomiin paikkoihin!

Mutta hei - lopputulos on silti yleensä hieno!  Ja taatusti uniikki, sillä juuri nämä olosuhteet eivät koskaan enää toistu.  Ja kesä tulee näiden kankaiden mukana uniin <3!