lauantai 14. toukokuuta 2022

Kukkaiskevät

 Rakastan kukkia. Tietysti kaikkea muutakin "luonnollista". Kukkia vain tulee valokuvattua suhteellisen paljon - lieneekö syynä se, että ne ovat varsin yhteistyöhaluisia kuvattavia, eikä niiltä yleensä hermo petä kesken kuvauksen, kuten linnuilta, joilla saattaa mennä sisu kaulaan jo kuvaajan huomattua siivekkään. Keväällä joka ikinen kukka on päästävä kuvaamaan, ja siksi aiheet toistuvat tasaisesti vuositasolla. Yksi suosikeista on kirsikka, kukas pinkkiä kukkaa voisi vastustaa!


                                    Kirsikankukka-aika on kevään lemppari. Kuva: A. Toivonen


Kukkia on ollut myös ompelimon loppuviikko tulvillaan. Ensin piti piristää Moon Dance Studion juhlanäytökseen tulevaa pukua. Sitten syntyi kuningasajatus lisäkukista, joten niitä on nyt tehtailtu kymmeniä. Tuotantoprosessi on siinä sivussa mukavasti jalostunut ja virtaviivaistunut, ja nyt kukkanen syntyy huomattavasti vaivattomammin, kuin pari päivää sitten. 



Harsokukkia ja hiukan blingiä. Kuva: A Toivonen.


Kukkaa ei ole kankaaseen katsomista, kauneus on kombinaatiossa - ja katsojan silmässä :) .


keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Vaarallisen työn lisää?

 Housujen ompelu ei ihan vielä ole minun juttuni. Kaavoitus on aivonystyröitä vaivaavaa, ompelu käy hitaahkosti ja ompelujärjestystä pitää miettiä pitkän kaavan mukaan. Asiaa tietysti on mutkistanut se, että tällä kertaa halusin housuihin pitsikoristeet ja lopulta myös piilovetoketjun. Housuja on tarkoitus käyttää Kevätkuu-näytöksessä kuluvan kuun lopulla.

Mikään näissä housuissa ei ole sujunut helpointa tietä. Kangas piti hakea puolentoistasadan kilometrin päästä, ja kankaanhakureissuun meni suurin osa päivästä. No enhän tietenkään lähtenyt tien päälle pelkästään housukankaan takia, joten retki oli kyllä varsin kannattava matkan pituudesta huolimatta. 

Uusia työmenetelmiäkin piti opiskella tätä hanketta varten, sillä pitsin irrotus kankaasta kuvioksi käy helpoimmin kuumalla kolvilla. Nyt on sitäkin opeteltu, ja taito tarpeelliseksi havaittu - sitä paitsi olen taas saanut uuden rakkaan työkalun; niitä tuntuu kertyvän tasaiseen tahtiin ruuvimeisselisarjasta sähkökolviin.

Ja se vaarallisen työn lisä: loppusilausta ommellessani repäisin kymmensenttisen naarmun reiteen. Naarmu vuosi kuin "pistetty sika", eikä talosta tietnkään löytynyt riittävän suurta laastaria. Näiden pöksyjen on syytä tehdä säväys tanssiyleisöön, sillä niiden eteen on totisesti nähty vaivaa ;) <3 !


                                                    

                                                          Tässä pieni vilaus uusimmasta tuotteesta.

Lasihelmikoru

 Miten käyttää pienet lasihelmet, joita on kertynyt hyllyille pussikaupalla? No koruihin tietysti!   Takavuosina - vähintään 10 vuotta sit...