Lasihelmikoru

 Miten käyttää pienet lasihelmet, joita on kertynyt hyllyille pussikaupalla? No koruihin tietysti!

 Takavuosina - vähintään 10 vuotta sitten - oli muotia koristella itämaisen tanssin esiintymisasut runsain lasihelmi- ja paljettikirjailuin. Koska teen pukuni itse, ostin aina Kairossa käydessäni pusseittain erilaisia lasihelmiä. Muoti muuttuu, niin tanssiasuissakin, ja sateenkaarenkirjavat käyttämättömät helmipussukat ovat tuijotelleet minua hyllyiltä. Jotain piti siis tehdä.

 

Lasihelmi(pala)peli

 

Netin ihmeellisestä maailmasta löysin parikin tekniikkaa, joita saatoin alkaa kokeilla muuttaakseni irtohelmien kokoelman kauniiksi käyttöesineiksi. Rakastan koruja, siispä tekemään aluevaltausta korumaahan!

 Mitä tarvitsen? Neuloja, lankaa, helmiä, suunnitelman - ja harjoitusta.

 

Lasihelmiä ja...

värejä.

 

Kokeiltuani pariakin eri lankaa, olen nyt toistaiseksi päätynyt ohuenohueen siimaan. Aika näyttää, miten se kestää käytössä, mutta se on osoittautunut varsin mukavaksi pujottelussa ja ompelussa.

 

 

                                               

                                                 Rengasmalli on käytännöllinen ja näyttävä.

 

Haluan tehdä koruja, joita voi käyttää. Pienet renkaisiin vaihdettavat pallerot ja donitsit ovat mielestäni oivallinen vaihtoehto, kun kuitenkin aina tekee mieli vaihdella värejä ja habitusta. Tarvitaan periaatteessa vain yhdet hyvälaatuiset minirenkaat, joihin erivärisiä ja -mallisia helmikoruja voi mielin määrin ripustaa. Kuin joulukuuseen (ja tässä joulukuusi on ainoastaan positiivinen mielikuva)!

 

                                                                

                                                                      Yksin tai...

                                                                         kaksin

Ja koska joskus enemmän on ehdottomasti enemmän, on hyvä havaita, että donitseja voi tehdä myös tuplana. Tai triplana tai... Värivaihtoehtojakin on niin monta, kuin tukusta saa helmivärejä.

 

 

 

Onneksi joulu voi olla vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu - itsellä tai toisilla, sillä lahjojahan voi antaa aina!

 Kuvat: A. Toivonen

Tanssiasua luomassa

 Tanssi on elämä - ainakin kaikille tanssijoille. Elämä tarvitsee myös mausteita, ja niitä saa esimerkiksi esiintymisistä.

Ideasta...

Tanssikaverini Maria halusi (ja siis tarvitsi!) uuden itämaisen tanssin esiintymisasun. Kiinnostava malli löytyi pukubasaarista, jossa aiemmin toiselle tanssijalle tekemäni puku oli myynnissä. Väri ja koko eivät olleet ihan optimaaliset, joten uutta kehiin!

Koska myynnissä ollut asu on tehty paljon ennen virallisia ompeluopintojani, se on myös luotu pitkälti  näppituntumalla, sillä kertaa käytännössä suoraan tanssijan päälle. Nyt puku tuli tehtäväksi kaukotilauksena, joten suoraan päälle -menetelmä ei soveltunut käytettäväksi. Siispä tehtiin kaava, kaavan proto ja varsinainen asu.

sovituksen kautta...

Ompelijan ja tilaajan välinen maantieteellinen etäisyys hidasti sovitushommia, joten asun yläosasta tehty proto pääsi "oikeaan" sovitukseen, kun taas loput asusta piti kokeilla muulla tavoin, sillä mallista tuli jonkun verran uudistettu ja muutettu. Koska usein haluan testata juttuja käytännössä etukäteen, eikä omaa kroppaa lähempää löydy sovitusmallia, tulee protosta varsin usein oma esiintymisasu. Sillä pääsee sitten bonuksena itse lavalle kimaltelemaan.

    

valmiiseen asuun!

Nyt täytyy tunnustaa, että tilauspuvusta tuli paljon protoa viimeistellympi - vaan niin saakin olla. Asiakas ansaitsee aina ykköslaatua, kun oma voi olla vähän kevennetty versio. Sitä paitsi proto tehdään siksi, että siinä voi kokeilla, etsiä ja jopa vähän töpeksiä, jotta lopputuote on todellista priimaa! 

Suurin palkinto ja mielihyvä tulee asiakkaan ilosta ja tyytyväisyydestä. Asun luovutuspäivän iltana sain viestin: "[puku] on ihana <3. Outoa laittaa puku päälle joka on sopiva...käyttöä odotellessa".

Kiitos, Maria, että sain tehdä sinulle ihanan puvun <3!

                           Puku ja sen Proto: kimallusta ja glamouria! Asujen koristeena valmiina ostetut rintaneulat,                                           joista  Puvun neulaa tuunattiin lisäämällä siihen asun väriin sopivia strasseja.

Kuva: A. Toivonen

Lainaus julkaistu luvalla.

Kukkaiskevät

 Rakastan kukkia. Tietysti kaikkea muutakin "luonnollista". Kukkia vain tulee valokuvattua suhteellisen paljon - lieneekö syynä se, että ne ovat varsin yhteistyöhaluisia kuvattavia, eikä niiltä yleensä hermo petä kesken kuvauksen, kuten linnuilta, joilla saattaa mennä sisu kaulaan jo kuvaajan huomattua siivekkään. Keväällä joka ikinen kukka on päästävä kuvaamaan, ja siksi aiheet toistuvat tasaisesti vuositasolla. Yksi suosikeista on kirsikka, kukas pinkkiä kukkaa voisi vastustaa!

                                    Kirsikankukka-aika on kevään lemppari. Kuva: A. Toivonen

Kukkia on ollut myös ompelimon loppuviikko tulvillaan. Ensin piti piristää Moon Dance Studion juhlanäytökseen tulevaa pukua. Sitten syntyi kuningasajatus lisäkukista, joten niitä on nyt tehtailtu kymmeniä. Tuotantoprosessi on siinä sivussa mukavasti jalostunut ja virtaviivaistunut, ja nyt kukkanen syntyy huomattavasti vaivattomammin, kuin pari päivää sitten. 

Harsokukkia ja hiukan blingiä. Kuva: A Toivonen.

Kukkaa ei ole kankaaseen katsomista, kauneus on kombinaatiossa - ja katsojan silmässä :) .