Kesätyö

 Aurinkovärjäys on - no - värikästä puuhaa, mutta auringostakin on apua! Kesällä aurinkoa riittää. Tässä katsaus värjääjän työpäivään.

Valmistele hyvin

Hyvin suunniteltu on joskus enemmänkin kuin puoleksi tehty. Koska työskentelen päljon kotona, eikä käytössäni ole suurta tilaa, on värjäyshommat jo suttuisuutensakin puolesta parasta tehdä ulkosalla. Valmistelu ja loppusiivous tuottavat yhdessä kohtuullista jumppaa vastaavan tuloksen, sillä värjäysalusta (suuri muovimatto) pitää kantaa ulos ja sisään - mikä käy hyvin punttitreenistä. Tämän lisäksi tulee venytyksiä, kun pitää levittää maton päälle vielä toinen suuri muovi.

Värjättävät kankaat pitää mitata ja leikata/repiä pakasta, ja värit sekoittaa. Venyttelyä tulee lisää, kun kankaat kiinnitetään muoviin, jotta ne eivät lentäisi tuulen mukana ties minne (toki tässä saisi juoksulenkkiä, mutta jätetään se nyt kuitenkin väliin).

Taiteellinen osuus

Pidän väreistä, mikä näkyy tekstiileissäni. Monivärinen on usein mielestäni yksiväristä mukavampi, joten sudin reippaasti useaa väriä kostutetuille kankaille - coretreeniä saan kurottellessani suti kourassa metrin sinne, toisen tänne. 

Värin jälkeen asetellaan "varjot" kankaalle - lisää kurottelua. Tänä kesänä olen joutunut käyttämään painoja lehtien päällä, koska tuuli on osallistunut leikkisästi luomisprosessiin. Pikku- ja vähän isompiakin kiviä sekä laatikoissa lojuneita mitaleita on kiva käyttää puntteina.

                                        Suvun vanhat palkintomitalit sopivat painoiksi.

Odottelua

Sitten odotellaan - ja odotellaan vielä vähän lisää: että ei tuule, että aurinko paistaa, että ei sada, että kangas kuivuu. Tähän kuluu juuri niin kauan kuin siihen kuluu, eikä asiaan voi vaikuttaa. Paitsi jos alkaa sataa, kun sääennuste ei pitänytkään paikkaansa. Silloin tulee vipinää kinttuun, koska kankaat pitää saada sisälle, mieluummin salamaa nopeammin. Ja bonuksena saat lisää satunnaisuutta kankaan kuviointiin, pisaroilla kun on oma käsityksensä siitä, mikä näyttää kivalta!

Kokeiluja

Uuttakin on kiva kokeilla. Siihen on tänä kesänä soveltunut niin kovin ajankohtainen lupiini. Ajattelin varjomenetelmän ohella koittaa ihan sudilla maalausta. Kuten yleensäkin, ensimmäinen koe harvoin tuottaa haluttua tulosta. Tällä kertaa kolmas kerta sanoi toden, ja uskon nyt löytäneeni Lupiininiitylle oikean menetelmän.

Lupiinin lehdet saivat seurakseen sudilla maalattuja kukkia. Myös nämä lehdet tarvitsivat tuulisena päivänä lisäpainoa!

Välineurheilua

Tarvitaan värjäysalusta - on.

Tarvitaan värit - löytyy.

Tarvitaan sudit - jep.

Tarvitaan kangasta ja varjot - juu, on.

Tarvitaan kärsivällisyyttä - no sitäkin löytyy.

Ja sitten tarvitaan välinehuoltoa. No pakko mikä pakko: pese sudit, pese muovit, pese matto...

Seuraavaksi tartutaan silitysrautaan. Joka ainoa kangaspala on silitettävä värin kiinnittämiseksi. Koska olen toistaiseksi värjännyt lähinnä tyynyliinoja, olen käyttänyt koko lailla aikaa silityslaudan ääressä: tarvitaan tietty minuuttimäärä lämpöä joka neliösentille, jotta väri pysyy siinä mihin se on sudittu. Lauta on liinaa pienempi, joten yksi liina tarvitsee neljä silityserää. Sillitys ei ole mikään pikamatka, vaan ennemminkin maraton!

                                    Nurjalta puolelta. Uusi silitysrautani on muuten eri kiva peli!

Liukuhihnaltako?

Olen tällä kertaa jättänyt ompelutyöt toistaiseksi tekemättä, teen ne jossain vaiheessa sarjatuotantona. Milloinkahan siihen ehdin? Joka tapauksessa uskon säästäväni siinä hitusen aikaa, vaikka tässä vaiheessa liina-aihioiden rulla tuijottaakin minua syyttävästi.

Ja tekevälle sattuu...

Mikään ei tietenkään mene kuten - hmm, no tiedätte missä. Vettä tulee kankaalle liikaa, jolloin värit sekoittuvat toisiinsa ajateltua tehokkaammin. Maalaat liian märälle kankaalle, jolloin väri leviää aikomaasi enemmän. Kangas kuivuu hitaammin, kuin luulit - taas värit käyttäytyvät ennakoimattomalla tavalla. Luonto osallistuu värjäysprosessiin lennättämällä varjoja pois paikaltaan, sirottelemalla puiden siemeniä kankaalle yllättäviin paikkoihin, pirskottamalla pisaroita väreille...

                  Joskus voi käydä näinkin: vesi valuu, ja vie värit mennessään odottamattomiin paikkoihin!

Mutta hei - lopputulos on silti yleensä hieno!  Ja taatusti uniikki, sillä juuri nämä olosuhteet eivät koskaan enää toistu.  Ja kesä tulee näiden kankaiden mukana uniin <3!

Opettele tervaamaan!

 Haluatko firman menestyvän? 

No olipa kysymys - tietty :o !

Paras alkaa mainospuuhiin sitten vaan... Ja sehän on kuin tervaa joisi, eikö sitä niin sanota? Paitsi että terva on hyödyllistä erilaisissa yhteyksissä, ja tuoksuu sitä paitsi hyvältä, joten tervaamaan!

Yllättäen tervaus olikin aika kivaa! Kuva kuvassa: Jarno Urmas, Logo: A. Toivonen.

Ompelijakoulutus päättyi, ja untuvikko-ompelijat lensivät maailmalle. Eivät jääneet laakereillaan loikomaan, vaan perustivat yrityksiä. Ja koulu, Suomen Yrittäjäopisto, innostui: "Tästähän saa jutun juurta!" 

Juttu kuin juttu menee paremmin kaupaksi kuvien kera, joten meistä untuvikoista pitäisi saada myös työhön liittyvä edustuskuva. Kukapas tähän hätään minusta kuvan nappaisi ompelupuuhissa, joten pakko keksiä toinen ratkaisu. Yöllä asiaa pyöriteltyäni (silloin parhaat ideat tulevat mieleen) tulin siihen tulokseen, että koska puolet duunistani on olla tanssija ja omien asujeni mannekiini, menköön tarjolle toisen nappaama esiintymiskuva omatekoisessa asussa. Logokin siihen piti saada sijoitettua, joten Lapsi ja leikki -yhdistelmällä kokeilin sijoittelua jos toistakin. Ja sitten löysin Photoshopin efektilelulaatikon. Yllättäen mainoksen teko olikin kivaa!

 Nettisivukatastrofi

Aina sattuu ja tapahtuu, kun Anu alkaa leikkiä nettiasioiden kanssa.

Tehtävä: nettisivujen uudistus.

Toteutustapa: tee-se-itse.

Toteutusaikataulu: heti-kun-kykenet-mutta-ole-kärsivällinen.

Aloitin uusien sivujen suunnittelun, koska vanhat - vaikka ihanat ja värikkäät - eivät sisältäneet  kaikkea tarvittavaa tietoa, eikä edellisten sivujen tekijä ollut enää käytettävissä tehtävään. Koronan takia budjetti oli nollassa, eli ainoa todellinen vaihtoehto oli ryhtyä itse tuumimaan ja toteuttamaan. Eihän sen nyt pitäisi olla niin kovin hankalaa, kun muutkin kerran...

Löysin hyvän kurssin aiheesta "Miten toteutan omat sivut WordPressillä" - suositus Miia Kuismalle (https://miiakuisma.fi/), joka oli rakentanut selkeän ja helppotajuisen opastuksen aiheesta. On ainoastaan oma vikani, että sivujen toteutus vei kauan (puoli vuotta), sillä suoraan sanottuna olen nettitumpelo, ja samalle ajanjaksolle osui mm. ompelijanopintojen viimeinen jakso.

Kun sivurakenne oli mielestäni valmis, koitin ladata luomukseni nettihotelliin. No ei onnistu, on liian iso tiedosto, sanoi kone. Siispä tiivistämään. Muutaman (lue:monen!) tiivistyskierroksen ja siirtoyrityksen jälkeen alkoi usko pettää: kun ei osaa niin ei osaa. Kuvat olin jo pienentänyt minimiin (ja vähän allekin), ja kieltämättä runsaasta välilehtivalikoimastakin olin saanut karsituksi todella monta - ja sittenkään ei tärpännyt.

Erilaisista lisäosista löytyi viimein sopiva, jonka avulla sain yhä hieman liian suuren paketin ladattua hotelliin. YAY! Mutta kauhistuksen kak**'nen kanahäkki - koko sivusto ja sen sisältö oli supistunut vain yhteen WP:n sivuun "Hello World - just another WP site". Kaikki tieto oli haipunut jonnekin eetteriin!

Kuten jo aiemmassa postauksessa tuli mainittua, minulla on komea ääni, kun päästän sen valloilleen. Jälleen kävi niin, mutta tällä kertaa en paljasta sisältöä, vaan sensuroin sen säilyttääkseni edes jonkinlaisen sivistyneen ihmisen maineen. Sanonpahan vaan, että tekstiä tuli tuutin täydeltä.

Pyysin apua Miialta, ja hänen neuvoillaan ja esi-isiltä perityllä sitkeydellä yritin, yritin ja yritin...

Juuri kun olin luovuttamassa, yritin vielä kerran. Ja nyt nettisivut ovat siellä missä pitää. Tervetuloa uusituille MDS:n ja RA-ompelimon sivuille!

Kuva kuvassa: Jarno Urmas

 JUST MUN NÄKÖNEN TAKKI

Ompelijan työ on asiakaspalvelua. Jo mittoja otettaessa mennään iholle, eikä kanssakäyminen työn edetessä siitä juuri etäänny. Näyttötyötä tehdessä iloni oli tehdä takki kaverille, joten sovitustilaisuudet ja muu kanssakäyminen sujuvat iloisen rupattelun merkeissä. Työilmapiiri ei tästä juuri parane!

Asiakas on aina kuningatar, ja hänen tyytyväisyytensä on sekä lähtökohta ja että tavoite. Mikään ei taida antaa parempia fiiliksiä, kuin onnellinen uuden vaatteen omistaja, joka säteilee kilpaa tuliterän vaatteen kanssa. "Just mun näkönen" on musiikkia korville ja antaa virtaa elämään!

 Leikkausuutisia

Olin levittäytynyt kankaineni ja kaavoineni olohuoneen lattialle. Kaavojen asettelu oli vielä vähän kesken, kun ovikello soi. Oven takana pääsyä huusholliin vaati taloyhtiössä hiljattain tehdyn patteriremontin jäljiltä lämpötilatarkistuksia tekevä nuorehko mieshenkilö. Eipä siinä mitään, sekin homma oli tehtävä, joten mösjöö pääsi mittalaitteineen duuniin. Vaan avot! Sumeilematta ja silmää räpäyttämättä kyseinen herra talsi suoraan kankaiden ja kaavojen yli - putkinäkö taisi olla päällä, kun missään vaiheessa etenemisvauhti ei edes hidastunut hänen suunnistaessaan lämpöpatteria kohti. 

Minulta pääsi sanaton karjahdus - ja voin vakuuttaa, että komentoääneni on kuuluva. Tyypin kunniaksi on sanottava, että hän hyppäsi varsin liukkaasti sivuun, ja jopa pahoitteli tapahtunutta. Sanoin siihen ainoastaan, ettei se (lue: kangas kaavoineen) ole matto.

Kaikki hyvin lopulta, mutta entä jos herra olisi repinyt kaavani (uniikit ja suurella vaivalla piirretyt)? Sen tiedän, että minä olisin repinyt pelihousuni aika pieniksi suikaleiksi. Vaan tällä kertaa ainakin kävi tuuri. Loppupäätelmänä voin sanoa, että uskon kyseisen miehen eläneen taloudessa, jossa kukaan ei ompele yhtään mitään, koska kaavojen ja tilanteen tunnistus ei ihan onnistunut. Ensi kerralla luulisin onnistuvan ;)!

Kaavoja paperilla - tai kankaalla :).

 Kauniita unia

Höyhensaarille pääsee jos jonkinlaisella välineellä - ainakin perinteen mukaan: vaikkapa autolla voi surruutella, voi myös saada unihiekkaa silmiin. Mutta päästävä sinne on, jos mielii selviytyä täysijärkisenä arjen kiireissä.

Raqset Amarin uniikit, 100 % puuvillasta ommellut ja käsin värjätyt tyynyliinat ovat ihana seuralainen unimatkalle. Niissä säilyy kesän auringon lämpö, sillä kankaan kuviot syntyvät auringon valossa, lehdet ja kukat jättävät muistonsa kankaalle. Niiden seurassa sopii kelliä höyhenillä! Voit lahjoittaa myös läheisillesi ainutlaatuisia lepohetkiä kauniilla tyynynpäällisillä.

Jos haluat ihan erityisiä unia, voit ehdottaa väriyhdistelmää tai kuviota, jota ei vielä valikoimasta löydy. Toistaiseksi RA:n tyynyliinapuutarhassa kasvaa villiviinejä, mutta kukkapenkkeihin on tulossa myös saniaisia ja vaahteroita. 

Kauniita unia!