Lasihelmikoru

 Miten käyttää pienet lasihelmet, joita on kertynyt hyllyille pussikaupalla? No koruihin tietysti!

 Takavuosina - vähintään 10 vuotta sitten - oli muotia koristella itämaisen tanssin esiintymisasut runsain lasihelmi- ja paljettikirjailuin. Koska teen pukuni itse, ostin aina Kairossa käydessäni pusseittain erilaisia lasihelmiä. Muoti muuttuu, niin tanssiasuissakin, ja sateenkaarenkirjavat käyttämättömät helmipussukat ovat tuijotelleet minua hyllyiltä. Jotain piti siis tehdä.

 

Lasihelmi(pala)peli

 

Netin ihmeellisestä maailmasta löysin parikin tekniikkaa, joita saatoin alkaa kokeilla muuttaakseni irtohelmien kokoelman kauniiksi käyttöesineiksi. Rakastan koruja, siispä tekemään aluevaltausta korumaahan!

 Mitä tarvitsen? Neuloja, lankaa, helmiä, suunnitelman - ja harjoitusta.

 

Lasihelmiä ja...

värejä.

 

Kokeiltuani pariakin eri lankaa, olen nyt toistaiseksi päätynyt ohuenohueen siimaan. Aika näyttää, miten se kestää käytössä, mutta se on osoittautunut varsin mukavaksi pujottelussa ja ompelussa.

 

 

                                               

                                                 Rengasmalli on käytännöllinen ja näyttävä.

 

Haluan tehdä koruja, joita voi käyttää. Pienet renkaisiin vaihdettavat pallerot ja donitsit ovat mielestäni oivallinen vaihtoehto, kun kuitenkin aina tekee mieli vaihdella värejä ja habitusta. Tarvitaan periaatteessa vain yhdet hyvälaatuiset minirenkaat, joihin erivärisiä ja -mallisia helmikoruja voi mielin määrin ripustaa. Kuin joulukuuseen (ja tässä joulukuusi on ainoastaan positiivinen mielikuva)!

 

                                                                

                                                                      Yksin tai...

                                                                         kaksin

Ja koska joskus enemmän on ehdottomasti enemmän, on hyvä havaita, että donitseja voi tehdä myös tuplana. Tai triplana tai... Värivaihtoehtojakin on niin monta, kuin tukusta saa helmivärejä.

 

 

 

Onneksi joulu voi olla vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu - itsellä tai toisilla, sillä lahjojahan voi antaa aina!

 Kuvat: A. Toivonen

Tanssiasua luomassa

 Tanssi on elämä - ainakin kaikille tanssijoille. Elämä tarvitsee myös mausteita, ja niitä saa esimerkiksi esiintymisistä.

Ideasta...

Tanssikaverini Maria halusi (ja siis tarvitsi!) uuden itämaisen tanssin esiintymisasun. Kiinnostava malli löytyi pukubasaarista, jossa aiemmin toiselle tanssijalle tekemäni puku oli myynnissä. Väri ja koko eivät olleet ihan optimaaliset, joten uutta kehiin!

Koska myynnissä ollut asu on tehty paljon ennen virallisia ompeluopintojani, se on myös luotu pitkälti  näppituntumalla, sillä kertaa käytännössä suoraan tanssijan päälle. Nyt puku tuli tehtäväksi kaukotilauksena, joten suoraan päälle -menetelmä ei soveltunut käytettäväksi. Siispä tehtiin kaava, kaavan proto ja varsinainen asu.

sovituksen kautta...

Ompelijan ja tilaajan välinen maantieteellinen etäisyys hidasti sovitushommia, joten asun yläosasta tehty proto pääsi "oikeaan" sovitukseen, kun taas loput asusta piti kokeilla muulla tavoin, sillä mallista tuli jonkun verran uudistettu ja muutettu. Koska usein haluan testata juttuja käytännössä etukäteen, eikä omaa kroppaa lähempää löydy sovitusmallia, tulee protosta varsin usein oma esiintymisasu. Sillä pääsee sitten bonuksena itse lavalle kimaltelemaan.

    

valmiiseen asuun!

Nyt täytyy tunnustaa, että tilauspuvusta tuli paljon protoa viimeistellympi - vaan niin saakin olla. Asiakas ansaitsee aina ykköslaatua, kun oma voi olla vähän kevennetty versio. Sitä paitsi proto tehdään siksi, että siinä voi kokeilla, etsiä ja jopa vähän töpeksiä, jotta lopputuote on todellista priimaa! 

Suurin palkinto ja mielihyvä tulee asiakkaan ilosta ja tyytyväisyydestä. Asun luovutuspäivän iltana sain viestin: "[puku] on ihana <3. Outoa laittaa puku päälle joka on sopiva...käyttöä odotellessa".

Kiitos, Maria, että sain tehdä sinulle ihanan puvun <3!

                           Puku ja sen Proto: kimallusta ja glamouria! Asujen koristeena valmiina ostetut rintaneulat,                                           joista  Puvun neulaa tuunattiin lisäämällä siihen asun väriin sopivia strasseja.

Kuva: A. Toivonen

Lainaus julkaistu luvalla.

Kesätyö

 Aurinkovärjäys on - no - värikästä puuhaa, mutta auringostakin on apua! Kesällä aurinkoa riittää. Tässä katsaus värjääjän työpäivään.

Valmistele hyvin

Hyvin suunniteltu on joskus enemmänkin kuin puoleksi tehty. Koska työskentelen päljon kotona, eikä käytössäni ole suurta tilaa, on värjäyshommat jo suttuisuutensakin puolesta parasta tehdä ulkosalla. Valmistelu ja loppusiivous tuottavat yhdessä kohtuullista jumppaa vastaavan tuloksen, sillä värjäysalusta (suuri muovimatto) pitää kantaa ulos ja sisään - mikä käy hyvin punttitreenistä. Tämän lisäksi tulee venytyksiä, kun pitää levittää maton päälle vielä toinen suuri muovi.

Värjättävät kankaat pitää mitata ja leikata/repiä pakasta, ja värit sekoittaa. Venyttelyä tulee lisää, kun kankaat kiinnitetään muoviin, jotta ne eivät lentäisi tuulen mukana ties minne (toki tässä saisi juoksulenkkiä, mutta jätetään se nyt kuitenkin väliin).

Taiteellinen osuus

Pidän väreistä, mikä näkyy tekstiileissäni. Monivärinen on usein mielestäni yksiväristä mukavampi, joten sudin reippaasti useaa väriä kostutetuille kankaille - coretreeniä saan kurottellessani suti kourassa metrin sinne, toisen tänne. 

Värin jälkeen asetellaan "varjot" kankaalle - lisää kurottelua. Tänä kesänä olen joutunut käyttämään painoja lehtien päällä, koska tuuli on osallistunut leikkisästi luomisprosessiin. Pikku- ja vähän isompiakin kiviä sekä laatikoissa lojuneita mitaleita on kiva käyttää puntteina.

                                        Suvun vanhat palkintomitalit sopivat painoiksi.

Odottelua

Sitten odotellaan - ja odotellaan vielä vähän lisää: että ei tuule, että aurinko paistaa, että ei sada, että kangas kuivuu. Tähän kuluu juuri niin kauan kuin siihen kuluu, eikä asiaan voi vaikuttaa. Paitsi jos alkaa sataa, kun sääennuste ei pitänytkään paikkaansa. Silloin tulee vipinää kinttuun, koska kankaat pitää saada sisälle, mieluummin salamaa nopeammin. Ja bonuksena saat lisää satunnaisuutta kankaan kuviointiin, pisaroilla kun on oma käsityksensä siitä, mikä näyttää kivalta!

Kokeiluja

Uuttakin on kiva kokeilla. Siihen on tänä kesänä soveltunut niin kovin ajankohtainen lupiini. Ajattelin varjomenetelmän ohella koittaa ihan sudilla maalausta. Kuten yleensäkin, ensimmäinen koe harvoin tuottaa haluttua tulosta. Tällä kertaa kolmas kerta sanoi toden, ja uskon nyt löytäneeni Lupiininiitylle oikean menetelmän.

Lupiinin lehdet saivat seurakseen sudilla maalattuja kukkia. Myös nämä lehdet tarvitsivat tuulisena päivänä lisäpainoa!

Välineurheilua

Tarvitaan värjäysalusta - on.

Tarvitaan värit - löytyy.

Tarvitaan sudit - jep.

Tarvitaan kangasta ja varjot - juu, on.

Tarvitaan kärsivällisyyttä - no sitäkin löytyy.

Ja sitten tarvitaan välinehuoltoa. No pakko mikä pakko: pese sudit, pese muovit, pese matto...

Seuraavaksi tartutaan silitysrautaan. Joka ainoa kangaspala on silitettävä värin kiinnittämiseksi. Koska olen toistaiseksi värjännyt lähinnä tyynyliinoja, olen käyttänyt koko lailla aikaa silityslaudan ääressä: tarvitaan tietty minuuttimäärä lämpöä joka neliösentille, jotta väri pysyy siinä mihin se on sudittu. Lauta on liinaa pienempi, joten yksi liina tarvitsee neljä silityserää. Sillitys ei ole mikään pikamatka, vaan ennemminkin maraton!

                                    Nurjalta puolelta. Uusi silitysrautani on muuten eri kiva peli!

Liukuhihnaltako?

Olen tällä kertaa jättänyt ompelutyöt toistaiseksi tekemättä, teen ne jossain vaiheessa sarjatuotantona. Milloinkahan siihen ehdin? Joka tapauksessa uskon säästäväni siinä hitusen aikaa, vaikka tässä vaiheessa liina-aihioiden rulla tuijottaakin minua syyttävästi.

Ja tekevälle sattuu...

Mikään ei tietenkään mene kuten - hmm, no tiedätte missä. Vettä tulee kankaalle liikaa, jolloin värit sekoittuvat toisiinsa ajateltua tehokkaammin. Maalaat liian märälle kankaalle, jolloin väri leviää aikomaasi enemmän. Kangas kuivuu hitaammin, kuin luulit - taas värit käyttäytyvät ennakoimattomalla tavalla. Luonto osallistuu värjäysprosessiin lennättämällä varjoja pois paikaltaan, sirottelemalla puiden siemeniä kankaalle yllättäviin paikkoihin, pirskottamalla pisaroita väreille...

                  Joskus voi käydä näinkin: vesi valuu, ja vie värit mennessään odottamattomiin paikkoihin!

Mutta hei - lopputulos on silti yleensä hieno!  Ja taatusti uniikki, sillä juuri nämä olosuhteet eivät koskaan enää toistu.  Ja kesä tulee näiden kankaiden mukana uniin <3!

Kukkaiskevät

 Rakastan kukkia. Tietysti kaikkea muutakin "luonnollista". Kukkia vain tulee valokuvattua suhteellisen paljon - lieneekö syynä se, että ne ovat varsin yhteistyöhaluisia kuvattavia, eikä niiltä yleensä hermo petä kesken kuvauksen, kuten linnuilta, joilla saattaa mennä sisu kaulaan jo kuvaajan huomattua siivekkään. Keväällä joka ikinen kukka on päästävä kuvaamaan, ja siksi aiheet toistuvat tasaisesti vuositasolla. Yksi suosikeista on kirsikka, kukas pinkkiä kukkaa voisi vastustaa!

                                    Kirsikankukka-aika on kevään lemppari. Kuva: A. Toivonen

Kukkia on ollut myös ompelimon loppuviikko tulvillaan. Ensin piti piristää Moon Dance Studion juhlanäytökseen tulevaa pukua. Sitten syntyi kuningasajatus lisäkukista, joten niitä on nyt tehtailtu kymmeniä. Tuotantoprosessi on siinä sivussa mukavasti jalostunut ja virtaviivaistunut, ja nyt kukkanen syntyy huomattavasti vaivattomammin, kuin pari päivää sitten. 

Harsokukkia ja hiukan blingiä. Kuva: A Toivonen.

Kukkaa ei ole kankaaseen katsomista, kauneus on kombinaatiossa - ja katsojan silmässä :) .

Vaarallisen työn lisää?

 Housujen ompelu ei ihan vielä ole minun juttuni. Kaavoitus on aivonystyröitä vaivaavaa, ompelu käy hitaahkosti ja ompelujärjestystä pitää miettiä pitkän kaavan mukaan. Asiaa tietysti on mutkistanut se, että tällä kertaa halusin housuihin pitsikoristeet ja lopulta myös piilovetoketjun. Housuja on tarkoitus käyttää Kevätkuu-näytöksessä kuluvan kuun lopulla.

Mikään näissä housuissa ei ole sujunut helpointa tietä. Kangas piti hakea puolentoistasadan kilometrin päästä, ja kankaanhakureissuun meni suurin osa päivästä. No enhän tietenkään lähtenyt tien päälle pelkästään housukankaan takia, joten retki oli kyllä varsin kannattava matkan pituudesta huolimatta. 

Uusia työmenetelmiäkin piti opiskella tätä hanketta varten, sillä pitsin irrotus kankaasta kuvioksi käy helpoimmin kuumalla kolvilla. Nyt on sitäkin opeteltu, ja taito tarpeelliseksi havaittu - sitä paitsi olen taas saanut uuden rakkaan työkalun; niitä tuntuu kertyvän tasaiseen tahtiin ruuvimeisselisarjasta sähkökolviin.

Ja se vaarallisen työn lisä: loppusilausta ommellessani repäisin kymmensenttisen naarmun reiteen. Naarmu vuosi kuin "pistetty sika", eikä talosta tietnkään löytynyt riittävän suurta laastaria. Näiden pöksyjen on syytä tehdä säväys tanssiyleisöön, sillä niiden eteen on totisesti nähty vaivaa ;) <3 !

    

                                                    

                                                          Tässä pieni vilaus uusimmasta tuotteesta.

Opettele tervaamaan!

 Haluatko firman menestyvän? 

No olipa kysymys - tietty :o !

Paras alkaa mainospuuhiin sitten vaan... Ja sehän on kuin tervaa joisi, eikö sitä niin sanota? Paitsi että terva on hyödyllistä erilaisissa yhteyksissä, ja tuoksuu sitä paitsi hyvältä, joten tervaamaan!

Yllättäen tervaus olikin aika kivaa! Kuva kuvassa: Jarno Urmas, Logo: A. Toivonen.

Ompelijakoulutus päättyi, ja untuvikko-ompelijat lensivät maailmalle. Eivät jääneet laakereillaan loikomaan, vaan perustivat yrityksiä. Ja koulu, Suomen Yrittäjäopisto, innostui: "Tästähän saa jutun juurta!" 

Juttu kuin juttu menee paremmin kaupaksi kuvien kera, joten meistä untuvikoista pitäisi saada myös työhön liittyvä edustuskuva. Kukapas tähän hätään minusta kuvan nappaisi ompelupuuhissa, joten pakko keksiä toinen ratkaisu. Yöllä asiaa pyöriteltyäni (silloin parhaat ideat tulevat mieleen) tulin siihen tulokseen, että koska puolet duunistani on olla tanssija ja omien asujeni mannekiini, menköön tarjolle toisen nappaama esiintymiskuva omatekoisessa asussa. Logokin siihen piti saada sijoitettua, joten Lapsi ja leikki -yhdistelmällä kokeilin sijoittelua jos toistakin. Ja sitten löysin Photoshopin efektilelulaatikon. Yllättäen mainoksen teko olikin kivaa!

Tanssinäytöstä tekemässä

 Kevätkuu tulee! Valmista pitäisi tulla myös. Ja tiedoksi lukijalle: kyse on tanssinäytöksestä!

Kevätkuussa tanssitaan! Kuva: A toivonen.

Syytä juhlaan

MDS täytti hohdokkaat 15 vuotta elokuussa 2020. Juhlittaman piti, oikein serenadin kera - vaan sitten iski Iso-K, ja maailma meni kiinni. Ei tullut näytöstä, ei juhlaa, eikä kuutamotansseja.

    Peruuntuneen Moonlight Serenade -näytöksen juliste. Kuvat: Harri Paavola ja A. Toivonen.

Aika kului. Tupsahti vuosilukumittariin lukema 2022. Se tarkoittaa, että Anu - siis minä - on tanssinut itämaista pyöreät 30 vuotta. Siinä on aihetta poksauttaa skumppapullo poikineen, eli otetaanpas uusi yritys juhlanäytösten suhteen. 

Tarvitaan aika ja paikka...

Siis metsäsätämään. Koska Iso-K alkaa tätä kirjoitettaessa hieman vetäytyä, joka ikinen tapahtumajärjestäjä iskee esityspaikkojen ja kalenterin kimppuun kuin sika siihen paljonpuhuttuun limppuun: soveliaat foorumit ja illat ovat kortilla. Useammasta paikasta tiedusteltuani löysin kuin löysinkin sopivan esitystilan.  Ajankohdan valintakin oli äärimmäisen yksinkertaista, sillä tulevan näytöksen ilta oli ainoa tideustelemistani ajankohdista, joka oli vielä vielä vapaana. Siis juhlimme perjantai-iltana 27.5. Sopii hyvin!

Mainostus

Olen viime aikoina törmännyt valtavan usein erilaisiin markkinointia käsitteleviin mainoksiin ja juttuihin. Olen siis hyvin tietoinen asian merkityksestä, mutta valitettavasti tee-se-itse -budjetilla toimivana joudun tämänkin mutelikon rämpimään ihan itse. Tai saan tehdä niin, mistä vinkkelistä sitten haluankin asiaa tarkastella! Voihan olla, että itse tehden saan aikaan vain välttävän tasoisia kaupallisia tiedotteita, mutta asiakkaan ja toteuttajan yhteistyö on taatusti saumatonta, ja kommunikaatio toimii ensiluokkaisesti. Lopputulokseenkin tilaaja on yleensä ollut tyytyväinen.

Pienet tekniset nyanssit, kuten tietokoneen ja tulostimen keskinäinen kommunikaatio saattavat aiheuttaa jonkin verran ylimääräistä työtä, kun näytöllä ihastellut värit tulostuvat kovin erilaisina paperille. Onneksi olen aika haka sovittelussa (pun definitely intended)!

Markkinointimateriaalikokeiluja. Kuvat kuvassa: Harri Paavola ja A. Toivonen.

Kevätkuu

Toukokuussa siis poksahtaa korkki skumppapullosta. Sitä ennen pitää vielä koota esiintyjät, valmistella omat tanssit, mahdollisesti tehdä muutama asu, koota musiikit ja toimittaa ne  ääniteknikko Kimmo Myllyojalle  (KM Soundcheck / Poppikone.com ), suunnitella esiintymisjärjestys, miettiä lavakoristeet... ja tuhat muuta isoa ja pientä asiaa. Eipä tule aika pitkäksi tänä keväänä! Jippii!

Lopputuote on ihailtavissa perjantaina 27.5. Raision pääkirjaston Martinsalissa. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Yksi Kevätkuun julisteversioista. Kuvat: Harri Paavola ja A. Toivonen.